Englantilainen kirjailija Virginia Woolf totesi tunnetusti: "Ei voi ajatella hyvin, rakastaa hyvin, nukkua hyvin, jos ei ole syönyt hyvin".

Kun ostamme aterioidemme valmistamiseen tarvittavia aineksia, haluamme valmistaa ruokaa, josta pidämme ja josta myös ruokavieraamme nauttivat. Tietyt paikat, alueet ja maat luovat luontaisen suhteen makuihin ja resepteihin, joista ne ovat kuuluisia: Parmigiano Reggiano "huutaa" Italiaa samalla tavalla kuin yhdistämme Armagnacin Ranskaan ja Dalmatinski pr šutin Kroatiaan. Kun muistelemme, meillä kaikilla on ruokia, jotka ovat vuosien varrella luoneet syvän yhteyden läheisiimme, myös vanhempiin ja isovanhempiin.

Lyhyesti sanottuna: ruoka vie huomattavan osan ajastamme, ja sillä on merkittävä rooli elämämme ja sen myötä myös identiteettimme muovaamisessa. Mutta miten teollis- ja tekijänoikeuslainsäädäntö suojaa sitä?

Immateriaalioikeudet ja ruoka: kierros horisontissa

Elintarvikkeita ja juomia voidaan suojata teollis- ja tekijänoikeuslainsäädännöllä eri tavoin. Aloitetaan liikesalaisuuksista, ja tunnetuin esimerkki salaisesta reseptistä lienee edelleen Coca- Colan resepti. Vuonna 1886 kehitetyn kuuluisan juoman 7 ainesosan resepti on edelleen - virallisesti - salaisuus, ja siitä on kulunut yli 135 vuotta. Siitä huolimatta reseptiä on ajan mittaan yritetty paljastaa. Uskotaan, että ainoastaan kaksi Coca-Colan huippujohtajaa tietää tarkalleen, miten eri ainesosat on yhdistettävä.

Myös patentit ja tekijänoikeudet ovat olemassa. Hollantilaisen Heksenkaasin ("noitajuuston") valmistusmenetelmä patentoitiin vuonna 2012. Tämä juustolevite oli myös keskipisteenä Euroopan unionin tuomioistuimessa (EUT) käydyssä riita-asiassa, jossa oli tunnetusti ratkaistava, voidaanko elintarvikkeen makua (ei siis reseptiä, joka voidaan suojata samalla tavalla kuin kirja tai runo) suojata tekijänoikeudella sinänsä. EUT päätti, että periaatteessa "aistit", kuten maku ja haju, eivät ole tekijänoikeuden ulkopuolella. Tarvitaan kuitenkin järjestelmä, jonka avulla maku tai haju voidaan tunnistaa tarkasti ja objektiivisesti. Tällaista järjestelmää ei näytä olevan vielä saatavilla, mutta se saatetaan hyvinkin kehittää tulevaisuudessa!

Samankaltaisia ongelmia kuin tekijänoikeudet ovat kohdanneet myös ne, jotka ovat yrittäneet rekisteröidä hajuja ja makuja tavaramerkkeinä: EUIPO on aikojen saatossa hylännyt tunnetusti hakemukset, jotka koskivat "keinotekoisen mansikan maun" ja "vaniljan tuoksun " rekisteröintiä. EU:n tuomioistuin on myös vahvistanut, että tuoksua, joka on kuvattu yksinkertaisesti sanoilla "balsamimaisen hedelmäinen ja hieman kanelia sisältävä", ei voitu rekisteröidä tavaramerkiksi.

Maantieteelliset merkinnät (yhä useammin) yleistymässä

Kaikessa tässä yhteydessä maantieteelliset merkinnät ansaitsevat erityismaininnan. Ilmoittamalla, että tuotteella - esimerkiksi tietyllä elintarvikkeella tai viinillä - on tietty maantieteellinen alkuperä, maantieteellisellä merkinnällä suojataan pääasiassa tuotteen mainetta tai ominaisuuksia, jotka ovat peräisin sen alkuperäpaikasta.

Kun esimerkiksi ostat paikallisesta ruokakaupasta Danablu-juustoa, tiedät, että olet hankkimassa tuotetta, jolla on tiettyjä ominaisuuksia, koska kyseessä on suojattu maantieteellinen merkintä. Tämä tarkoittaa sitä, että kyseisen nimen käyttö on varattu juustontuottajille, jotka valmistavat juustonsa Tanskassa, tanskalaisesta maidosta ja määrättyjen eritelmien mukaisesti.

Sama koskee useita muita EU:n alueella tuotettuja elintarvikkeita ja viinejä: Parmigiano Reggianon, Armagnacin ja Dalmatinski pršutin lisäksi rekisteröityjä maantieteellisiä merkintöjä ovat esimerkiksi Δαφνές (Dafnes-viini Kreikasta), Budapesti téliszalámi (salami Unkarista), Clare Island Salmon (lohi Irlannista) ja Драгоево (Dragoevo-viini Bulgariasta).

Ajan myötä maantieteellisten merkintöjen merkitys on kasvanut myös siksi, että tätä erityistä teollis- ja tekijänoikeutta pidetään keskeisenä sellaisten tavoitteiden saavuttamisessa, joihin kuuluvat maatalouselintarvikejärjestelmän ja siihen liittyvien sosiaalisten verkostojen säilyttäminen sekä taloudellinen, sosiokulttuurinen ja ekologinen kestävyys ja kulttuuriperinnön suojelu. Näistä syistä Euroopan komissio ehdotti hiljattain lainsäädäntöä, jolla luotaisiin EU:n järjestelmä, jolla suojattaisiin maantieteellisinä merkintöinä maataloustuotteiden lisäksi myös käsityö- ja teollisuustuotteita.

Teollis- ja tekijänoikeuksien buffet

Elintarvikkeita ja viinejä voidaan suojella teollis- ja tekijänoikeuslainsäädännöllä monin eri tavoin ja siten turvata niihin sisältyvä asiantuntemus, taidot ja lahjakkuus. Maantieteelliset merkinnät tarjoavat myös keinon tunnustaa tietyn paikan ja sieltä peräisin olevien maataloustuotteiden ominaisuuksien ja maineen välinen erityinen yhteys.

Palatakseni Woolfin sitaattiin: on totta, että "ei voi ajatella hyvin, rakastaa hyvin, nukkua hyvin, jos ei ole syönyt hyvin". Joskus tämä ei kuitenkaan riitä.

Hyvin syömiseen voi olla tarpeen miettiä myös teollis- ja tekijänoikeuksia, jotka suojaavat sitä, mitä aikoo syödä ja juoda. Yhteenvetona voidaan todeta, että illanistujaiset voivat toisinaan (tai jopa aina?!) olla miellyttävämpiä, kun pöydässä istuu IP-lakimies!

Eleonora Rosati on italialainen lakimies, jolla on kokemusta tekijänoikeuksista, tavaramerkeistä, muoti- ja internetlainsäädännöstä. Eleonora Rosati on immateriaalioikeuden professori, immateriaalioikeus- ja markkinaoikeuden instituutin (IFIM) johtaja ja Tukholman yliopiston eurooppalaisen immateriaalioikeuden LLM-ohjelman toinen johtaja. Hän toimii myös Bird & Birdin lakimiehenä ja on kirjoittanut useita artikkeleita ja kirjoja teollis- ja tekijänoikeuskysymyksistä.

Tämä artikkeli julkaistiin Alicante News -lehden joulukuun numerossa..